Ihmiset ja talot katoavat historian hämäriin, mutta graniitti pysyy. Tämänkertaisen kuvasatsin aihe on ihmiset kivillä ja kallioilla.
Todella hurjan näköinen seinämä. Miehet ovat päässeet istumapaikalleen epäilemättä yläkautta, mutta missä jyrkänteen reunamalla valokuvaaja mahtaa seistä? Näyttää kuin miesten kimppuun olisi hyökkäämässä iso pöllö, mutta se taitaa sittenkin olla vain kuusenoksa.
Samantapaiselta korkealta kalliolta kuvattu jylhä maisema. Tämä kuva voisi hyvinkin olla Suursaaresta. Siellähän Einari on käynyt.
Tyylikkäästi pukeutuneet nuoret miehet syksyisellä kalliolla.
Toinen kuva samalta retkeltä.
Siinä taitaa olla itse Einar Roos koivuun kapuamassa. Ja katsokaapa, jaloissaan on damaskit eli nilkkaimet! Näin tyylikkäissä vermeissä tuskin on lähdetty Kaivopuiston rantaa kauemmas eräretkeilemään. Ja miksi olisi tarvinnutkaan, hienoja jääkauden silottamia kallioita löytyy runsaasti Helsingistäkin.
Tämän kuvan alla albumissa lukee Lempi Kaivopuiston kalliolla.
Tässä on Mimmi, Pension Rivieran työntekijöitä hänkin.
Samat naiset. Nyt on ajettu autolla Munkkiniemeen asti. Tämä on varmastikin Munkkiniemen uimarannalta Tarvaspäähän päin menevän pyörätien vieressä oleva rantakallio.
Tämä kuva on otettu 1928. Albumiin on kirjoitettu naisen nimikin, mutta siitä on vaikea saada selvää. Saattaa olla Irmeli, tai sitten ei.
Eri nainen samalla kalliolla. Näissä kahdessa kuvassa taustalla näkyy iso veden päälle rakennettu uimalaitos. Hyvin mielenkiintoisen näköinen, täytyy koittaa selvitellä sen sijaintia.
Nyt on kytäjäläisemmän näköinen kallio. Iso joukko miehiä ja pari pientä lasta ryhmäkuvaan kavunneina.
Tässä kalliokiipeilijöiden ryhmässä tutun näköisiä ovat reunimmaiset henkilöt. Vasemman laidan poika muistuttaa Oiva Peroa, ja oikeassa laidassa on monesta kuvasta tuttu mies, joka saattaa olla Roosien sukulainen. Näyttää olevan oikein limunaatikuteet pojilla päällä. Kaikilla on rintataskussa jokin koriste tai kukkanen.
Sama nelikko vielä korkeammalle kavunneena.
Kirkas valo ja lunta, kevättalvea varmaankin.
Tässä on hieman rippikuvan tunnelmaa. Nuori tyttö poseeraa kansallispuvussa korkean kallion edustalla.
Missähän mahtaa sijaita näin täydellisesti istumiseen sopiva kivi? Einari on siinä paljain jaloin.
Sama kivi, samat miehet ja neljä naista. Nojaileeko Einari haitariin tuolla takarivissä?
Pirunpelto eli muinaisranta, komea jääkauden aikaansaannos tämäkin.
Melkoinen kivenjärkäle jossakin metsässä.
Tämä on joko sama hiidenkivi toisesta kulmasta katsottuna tai sitten niiden kaikkien ympärille on varmuuden vuoksi laitettu aita, jotteivät pääse karkaamaan sijoiltaan.
Koska minulla on nyt siihen tilaisuus, vaadin täten korjausta vuosikymmeniä vallalla olleeseen väärinkäsitykseen. Kytäjällä sijaitseva, kiipeilijöidenkin suosima korkea kallio ei ole Jaanankallio, kuten kartoissa erheellisesti väitetään, se on Jaaninkallio. Tästä olen saanut koko ikäni kuulla aina, kun Jaaninkallion ohi on ajettu Hyvinkäälle päin.
Nimisampo-palvelun mukaan Jaanankallio-nimen on kerännyt joku Marja-Leena Salonen vuonna 1968. Väärin kerätty, Marja-Leena! Perimätiedon mukaan kallion nimi tulee siitä, että Jaani-niminen tyttö oli joskus paimenessa ollessaan eksynyt pahanpäiväisesti. Nokkelana tyttönä Jaani oli keksinyt kiivetä tähystämään pellon takana olevalle korkealle kalliolle. Sieltä katsoessaan hän oli hoksannut sijaintinsa ja oli osannut suunnata karjan kanssa takaisin kotiin. Ja se oli siis Jaani eikä Jaana.
Kommentit
Lähetä kommentti