Frans Einar Roosin syntymästä tulee 125 vuotta 22.7.2019. Katsotaanpa sen kunniaksi muutamia kuvia, joissa päivänsankari itse on mukana, ja käsitellään vähän näytelmäasioitakin.
Nuoren näköinen Einari vaaleassa popliinitakissa kolmen muun miehen kanssa.
Lakkipäinen ja rusettikaulainen Einari istuu kivellä kaverinsa kanssa.
Onkos Einari ajanut pyörällä kumoon vai muutenko vain on istahtanut alas? Vasemmanpuoleisen naisen mekossa on erikoinen napitus.
Tämän kuvan alla albumissa lukee Oskari Ranta, isän veli. Oskari-setä on siis suomentanut sukunimensä Roosista Rannaksi. Tässä hän on tullut kevättalvella katsomaan sukulaispoikaansa Kaivopuistoon.
Einari istuu kalliolle kannetulla korisohvalla kahden naisen välissä. Vasemmanpuoleinen on Pension Rivieran työntekijä Mimmi ja myös oikeanpuoleinen nainen on nähty muissakin Kaivopuiston kuvissa.
Kuten esimerkiksi tässä. Einarilla on ollut Helsingin vuosinaan runsaasti ja tyylikkään näköisiä kuteita. Tässäkin on eri takki kuin Oskari-sedän kanssa poseeratessa.
Lempi, Einari ja Mimmi Kaivopuiston näköalapaikalla.
Lempi, Einari ja Kaisu.
Kaivopuiston rannassa tutun Rivieran työntekijän kanssa. Suomenlinna ja Harakka näkyvät taustalla.
Sama ranta talviaikaan. Kuvan alle albumiin on kirjoitettu jotain sen tapaista kuin Pimeässä rakettinpala Suomenlinnan sivustalla. Kuva on siis otettu pimeässä. Raketin valossako? Vai onko jokin jäällä olevista kappaleista raketin pala tai palava raketti? Vai onko ilmassa menevä viiru raketin vana? Ehkä jotain näistä.
Botski skiglaa skönellä Kaivarin rantsussa. Taustalla näkyy Harakan saari. Sen päärakennus on vuodelta 1929. Nykyinen taiteilijatalo toimi alun perin puolustusvoimain kemiallisena koelaitoksena. Tässä kuvassa talon täytyy olla lähes vastavalmistunut. Tauno Palo oli siellä varusmiehenä ja kemistin apulaisena juuri näihin aikoihin.
Nämäkin Einarin seuralaiset ovat Pension Rivieran väkeä vapaa-ajan vietossa.
Einari ja varusmies meren rannassa.
Tämän perusteella voimme arvata, että se oli tuo oikeanpuoleinen sotapoika, joka näppäsi ensimmäisen näistä kahdesta kuvasta.
Kuten tekstikin kertoo, Einar Roos itse, kuin valokeilassa. Jään yli menee hyvin trampattu polku saareen.
Einari tähtäilee pyssyllä pihapiirissä Kytäjällä.
Tässä on saatu saalista: repun alla roikkuu linnun siipi.
Tähän kuvaan on puristettu seepiasta niin paljon väriä, ettei meinaa selvää saada. Oikeanpuoleinen potkukelkkailija taitaa kuitenkin olla Einari.
Einarin näytelmäharrastuksesta mainittiin jo johdantoluvussa. Väinö Talvio kertoo Minun Kytäjäni -kirjasessaan, kuinka Einar Roos maalasi kulisseja näytelmiin ja oli "etevä seuranäyttelijäkin". Einari oli Talvion mukaan monissa Kytäjän Nuorisoseuran ja Kytäjän osuuskaupan iltamien ja juhlien näytelmissä mukana "varsin onnistuneena tyyppinä".
Yllä näkyvällä pitkulaisella paperilapulla on Kriivarin eli kirjurin vuorosanat näytelmästä Pohjalaisia. Hahmo on viinapulloineen selvästi näytöskappaleen koominen sivuhenkilö, jonka roolissa Einari on saanut hauskuuttaa yleisöä.
Väinö Talvio kirjoittaa Kytäjän raittiusseuran toiminnasta:
Nimimerkki Eräs äiti kehuu Kytäjän seurahuoneella näkemäänsä naisvoimistelijoiden esitystä Hyvinkään Sanomissa 3.4.1928, ja kertoo myös illan muusta ohjelmasta, jonka laatuun hän ei kaikilta osin ole tyytyväinen.
Iltamissa eivät kaikki istuneet kuivin suin, kuten Hyvinkään Sanomien uutisesta 8.11.1927 käy ilmi.
Iäkkäämmän näköinen Einari istuu piippu suussaan vuolaan virran rannalla. Kuvittelenko vain, vai onko tuohon kiveen kirjoitettu vuosiluku?1942?
Tässä on Einarin Kuuselan maille rakentama talo, jossa hän ja siskonsa Aino asuivat vanhoilla päivillään. Rakennuslupa alun perin 24 neliömetrin kokoiselle mökille myönnettiin 17.10.1950.
Ja vielä se kaikkein viimeisin osoite: Roosien hauta Hyvinkään Puolimatkan hautausmaalla toukokuussa 2019 kuvattuna.
Siellä lepäävät vanhemmat Viktor ja Maria Roos, Einari, isosisko Aino ja nuorena kuollut pikkuveli Hugo.
Kutakuinkin kaikki tallessa olevat Einar Roosin ottamat ja omistamat valokuvat on nyt julkaistu, joten tämä jää blogin viimeiseksi kirjoitukseksi, ellei jotain uutta ylös kirjaamisen väärtiä myöhemmin ilmene.
Nuoren näköinen Einari vaaleassa popliinitakissa kolmen muun miehen kanssa.
Lakkipäinen ja rusettikaulainen Einari istuu kivellä kaverinsa kanssa.
Onkos Einari ajanut pyörällä kumoon vai muutenko vain on istahtanut alas? Vasemmanpuoleisen naisen mekossa on erikoinen napitus.
Tämän kuvan alla albumissa lukee Oskari Ranta, isän veli. Oskari-setä on siis suomentanut sukunimensä Roosista Rannaksi. Tässä hän on tullut kevättalvella katsomaan sukulaispoikaansa Kaivopuistoon.
Einari istuu kalliolle kannetulla korisohvalla kahden naisen välissä. Vasemmanpuoleinen on Pension Rivieran työntekijä Mimmi ja myös oikeanpuoleinen nainen on nähty muissakin Kaivopuiston kuvissa.
Kuten esimerkiksi tässä. Einarilla on ollut Helsingin vuosinaan runsaasti ja tyylikkään näköisiä kuteita. Tässäkin on eri takki kuin Oskari-sedän kanssa poseeratessa.
Lempi, Einari ja Mimmi Kaivopuiston näköalapaikalla.
Lempi, Einari ja Kaisu.
Kaivopuiston rannassa tutun Rivieran työntekijän kanssa. Suomenlinna ja Harakka näkyvät taustalla.
Sama ranta talviaikaan. Kuvan alle albumiin on kirjoitettu jotain sen tapaista kuin Pimeässä rakettinpala Suomenlinnan sivustalla. Kuva on siis otettu pimeässä. Raketin valossako? Vai onko jokin jäällä olevista kappaleista raketin pala tai palava raketti? Vai onko ilmassa menevä viiru raketin vana? Ehkä jotain näistä.
Botski skiglaa skönellä Kaivarin rantsussa. Taustalla näkyy Harakan saari. Sen päärakennus on vuodelta 1929. Nykyinen taiteilijatalo toimi alun perin puolustusvoimain kemiallisena koelaitoksena. Tässä kuvassa talon täytyy olla lähes vastavalmistunut. Tauno Palo oli siellä varusmiehenä ja kemistin apulaisena juuri näihin aikoihin.
Nämäkin Einarin seuralaiset ovat Pension Rivieran väkeä vapaa-ajan vietossa.
Einari ja varusmies meren rannassa.
Tämän perusteella voimme arvata, että se oli tuo oikeanpuoleinen sotapoika, joka näppäsi ensimmäisen näistä kahdesta kuvasta.
Kuten tekstikin kertoo, Einar Roos itse, kuin valokeilassa. Jään yli menee hyvin trampattu polku saareen.
Einari tähtäilee pyssyllä pihapiirissä Kytäjällä.
Tässä on saatu saalista: repun alla roikkuu linnun siipi.
Tähän kuvaan on puristettu seepiasta niin paljon väriä, ettei meinaa selvää saada. Oikeanpuoleinen potkukelkkailija taitaa kuitenkin olla Einari.
Einarin näytelmäharrastuksesta mainittiin jo johdantoluvussa. Väinö Talvio kertoo Minun Kytäjäni -kirjasessaan, kuinka Einar Roos maalasi kulisseja näytelmiin ja oli "etevä seuranäyttelijäkin". Einari oli Talvion mukaan monissa Kytäjän Nuorisoseuran ja Kytäjän osuuskaupan iltamien ja juhlien näytelmissä mukana "varsin onnistuneena tyyppinä".
Yllä näkyvällä pitkulaisella paperilapulla on Kriivarin eli kirjurin vuorosanat näytelmästä Pohjalaisia. Hahmo on viinapulloineen selvästi näytöskappaleen koominen sivuhenkilö, jonka roolissa Einari on saanut hauskuuttaa yleisöä.
Väinö Talvio kirjoittaa Kytäjän raittiusseuran toiminnasta:
Varoja
saadaksemme toimeenpanimme maksullisia iltamia. Lamakautena pidimme ainakin
kerran iltamat oman kylän puutteeseen joutuneiden avustamiseksi. Esitimme
rohkeasti sen ajan suuria näytelmiä: Canthin ”Murtovarkauden", Järviluoman ”Pohjalaisia”,
Pakkalan ”Tukkijoella” ja Larin-Kyöstin ”Ulkosaarelaiset”. Rajamäestä kävi ent.
ammattinäyttelijä, tarkastaja Hannes Salomaa ohjaamassa ”Olenko minä tullut
haaremiin?” […] Herra Iwars ohjasi ”Pohjalaisissa”. Rouva Heino, Seurahuoneen
vahtimestari, oli kuiskaajamme ja aina saatavilla.
Nimimerkki Eräs äiti kehuu Kytäjän seurahuoneella näkemäänsä naisvoimistelijoiden esitystä Hyvinkään Sanomissa 3.4.1928, ja kertoo myös illan muusta ohjelmasta, jonka laatuun hän ei kaikilta osin ole tyytyväinen.
Iltamissa eivät kaikki istuneet kuivin suin, kuten Hyvinkään Sanomien uutisesta 8.11.1927 käy ilmi.
Iäkkäämmän näköinen Einari istuu piippu suussaan vuolaan virran rannalla. Kuvittelenko vain, vai onko tuohon kiveen kirjoitettu vuosiluku?1942?
Tässä on Einarin Kuuselan maille rakentama talo, jossa hän ja siskonsa Aino asuivat vanhoilla päivillään. Rakennuslupa alun perin 24 neliömetrin kokoiselle mökille myönnettiin 17.10.1950.
Ja vielä se kaikkein viimeisin osoite: Roosien hauta Hyvinkään Puolimatkan hautausmaalla toukokuussa 2019 kuvattuna.
Siellä lepäävät vanhemmat Viktor ja Maria Roos, Einari, isosisko Aino ja nuorena kuollut pikkuveli Hugo.
Kutakuinkin kaikki tallessa olevat Einar Roosin ottamat ja omistamat valokuvat on nyt julkaistu, joten tämä jää blogin viimeiseksi kirjoitukseksi, ellei jotain uutta ylös kirjaamisen väärtiä myöhemmin ilmene.
Kommentit
Lähetä kommentti