Nuoria on kokoontunut Kytäjän keinulle pääsiäisenä 1929. Tuollaisella kai pystyy kieppaisemaan täyden ympyrän, kun ottaa kunnolla vauhtia. Ai kamala sentään, siinähän on pian hengetönnä kuusen latvassa!
Tämän kuvan alla albumissa lukee Hapasissa Peruna malta. (Einarin oikeinkirjoitus on vähän mitä on, Kaarlo Salmelan opit ovat kai päässeet jo unohtumaan.) Haapanen – alun perin torppa, sittemmin kartanon työväen asuinrakennus – oli Haiskarin lammille lähtevän polun varressa.
Siinä on joku mies lapsineen. Ehkäpä Roosien naapureita, koska talo näyttää olevan vanha tuttu Ojala (ja sen vanha tuttu kaivo). Pirtistä on kannettu pihalle tuoli, jolla isäntä ensin istuu poseeraamassa, ja sitten se on sysätty syrjään toisen kuvan ottamista varten.
Ojala on rakennustavaltaan kuin pidennetty versio toisessa kuvassa nähtävästä Rauhalasta. Molemmissa on maalatut pystylinjat keskellä ja noin metrin päässä päädyistä. Pitkät seinät ovat keskeltä hirsipintaisia, mutta päädyt on verhoiltu laudalla. Toimisikohan tämä kytäjäläisten talojen tunnusmerkkeinä muidenkin kuvien kohdalla?
Kytäjän seudulla on ollut kolmekin Kurala-nimistä paikkaa. Tokihan noin hohdokas nimi on haluttu antaa joka talolle. Tässä kuoressa Einarin osoitteena mainittu Kurala lienee kartanon alueella sijainnut työväen asuinrakennus.
Kuoressa on tullut kutsu kartanon isäntäväeltä nuoren parin (se on kai sitten Katri ja Kai Väinö Vähäkallio?) tuliaiskahveille. Hauskaa, että kylän väkeä on kutsuttu vastaanotolle oikein painetuilla korteilla. Onkohan tilaisuus sijoitettu tarkoituksella noin myöhäiselle sunnuntai-illalle, jotteivät vieraat jaksa viipyä liian pitkään?
Toinen, päivämäärätön kutsu kartanon naisilta: Päärakennuksella vietetään sunnuntaina klo 2-4 rintamamiesten kesken yh:n alkamisen muistohetkeä. Tervetuloa! Astrid ja Katri Vähäkallio
Einarihan ei tainnut varsinaisesti olla rintamamies, vaikka talvisodan parin viimeisen viikon ajaksi palvelukseen joutuikin. Hänet on kuitenkin kutsuttu tällaiseen tilaisuuteen. YH on ylimääräiset (kertaus)harjoitukset, lokakuussa 1939 aloitettu sotilastoimenpide, jolla valmistauduttiin edessä häämöttävään sotaan.
Maitopäälärin kanssa lepäilemään pysähtynyt kolmikko lienee kytäjäläisiä, sillä takana näkyy kapea rautatie. Nainen on vähän samannäköinen kuin topparoikan Helmi, mutta en mene vannomaan.
Tämän kuvan taakse on kirjoitettu Kytäjä Isokylä Tienhaaran mökki. Enemmän tuo kyllä ladolta näyttää kuin mökiltä. Ei ikkunoita, ei savupiippua. Rakennus ja kulmikaskasvoinen mies on nähty ennenkin, silloin mukana oli vanha mummu ja veljessarja.
Kytäjän kyläyhdistyksen vuonna 2010 julkaisemassa kirjassa Mennyttä aikaa muistellen: Kytäjää ennen ja nyt on opettaja Osmo Patolinnan vuonna 1965 piirtämä kartta, jolle hän on koonnut kylän vanhaa paikannimistöä. Siihen on merkitty Tienhaara-niminen paikka Mikkolan ja Pyörlän torppien väliin. Järvi jää tien vasemmalle puolelle, ja siellähän se taitaakin pilkahtaa ison kuusen takana.
Tämän kulmastaan lohjennen kuvan takapuolelle on kirjoitettu Kytäjä Reini. Myös Reini löytyy Patolinnan kartasta, kartanon alueelta meijerin ja pajan välistä. Kuistin koristelu on samanlainen kuin huutokauppakuvien talossa, mutta en uskalla vannoa samaksi paikaksi.
Kaksi kuvaa aitauksessa olevista ketuista. Korkeasaaressa otetun näköisiäkin kuvia Einarilla on, mutta tuo ensimmäisen kettukuvan takametsä on niin iso, ettei se voi olla Korkeasaaresta. Tämä on nyt pelkkää arvuuttelua, mutta voisivatko nämä olla Kytäjän kettutarhalta?
Väinö Talvion Minun Kytäjäni -kirjassa kerrotaan, että syksyllä 1929 Kytäjälle perustettiin kettufarmi, joka "sijaitsi mäessä metsän keskellä vastapäätä Kyläkirkkoa, lähellä Karisen entistä torppaa". Farmia piti saksalais-venäläinen Dimitri Meissner, Talvion mukaan "pienehkö mies, joka polvihousuissa ja pitkine sauvoineen muistutti saksalaista matkailijaa." Kettutarha teki konkurssin ja lopetti toimintansa vuoden 1932 lopussa. Näiden kuvien repolaisilla on kyllä turkiseläimiksi epäilyttävän väljät oltavat.
Meissnerin tytär Marina oli mummuni kaveri. Hänkin kai kävi Kivisenojan kansakoulua. Kytäjäläinen Eino Oksa oli kettufarmilla apulaisena, ja tällä työkokemuksella hän pääsi sittemmin Korkeasaareen töihin rehumestariksi ja eläintenhoitajaksi. Meissnerin kettufarmi oli lyhytikäinen, mutta meidän marjastusretkillä Karisentien nurkasta puhutaan yhä Kettumäkenä.
(Tarkemmin kun katsoo ylemmän kettukuvan reunassa näkyviä rakennuksia, huomaa että se tosiaan on Kytäjältä, mutta ei Karisentien vaan myllyn ja sähkölaitoksen luota. Ehkä Meissner on aloittanut kettubisneksensä siellä, tai sitten kylällä on ollut muitakin ketuntarhaajia.)
Tähän kuvaan ei ole kirjoitettu missä se on otettu, mutta Einari on selvästi tykännyt tästä lumisateisesta näkymästä. Kuvasta on nimittäin teetetty Hyvinkään Foto-Juhanilla iso, parikymmentä senttiä leveä vedos.
Kommentit
Lähetä kommentti