22. Perot

Kuvan lähde: Hyvinkään kaupunginmuseo/Aulis Saviahon kokoelma

Hyvinkään kaupunginmuseon kokoelmiin kuuluvassa valokuvassa sisarukset Einar Roos ja Aino Pero istuvat kotonaan Kytäjällä vuonna 1950. (Einarin pieksut ovat varmasti suutarin itsensä tekemät.)

Vuonna 1892 syntynyt Aino eli 93-vuotiaaksi. Hän ehti olla leskenä 67 vuotta.

Ainon aviomies ja puolitoistavuotiaan Oiva-pojan isä, metsästäjä Frans Oskar Pero kuoli  helmikuussa 1918 Kalvolassa punaisen terrorin uhrina. Murhattu: ammuttu ja pistetty, kerrotaan Kansallisarkiston Sotasurma-sivustolla. 

Tapauksesta löytyy tietoa myös Kansalliskirjaston digitoimista sanomalehdistä. Hämeen Sanomat kirjoitti 11.5.1918 otsikolla Roistovaltaa Kalvolassa ”Kalvolan surullisenkuuluisan punakaartin” tekosista:

Vieraspaikkakuntalaisia ammuttiin aina kun tavattiin. Niiden lukumäärästä ei tiedetä, mutta paljo niitä joka tapauksessa on. Metsästäjä Kustaa Pero ammuttiin myös ja kidutettiin, kun oli saatu kiinni Pälkäneellä ja sieltä lähetetty Kalvolaan. Hän oli aikonut yhtyä valkoisiin.

Oskarin etunimi on kirjoitettu virheellisesti Kustaaksi.

Myös Uusi Suometar kirjoitti tapauksesta 24.4.1918 otsikon Maaseutu-uutisia alla:

Helmikuun alkupuolella murhattiin Kalvolassa Kuurilan aseman luona laajalti tunnettu metsästäjä O. Pero kotoisin Kaarinasta.

Tässä uutisessa Oskari Pero taidetaan sekoittaa isäänsä, joka myöskin oli nimeltään Oskari Pero ja ammatiltaan metsästäjä.

Satakunnan Kansa tietää 16.11.1924 nimetä Oskarin surman syypääksi miliisipäällikkö Pekka Lönngrenin:

        Hänestä tiedetään täällä erityisesti, että hänen ansiotaan on se, että Tampereella punaisten vankina kapina-aikana ollut metsästäjä Frans Oskar Pero kamalalla tavalla surmattiin. Lönngren nimittäin kapinan loppupuolella oli lähettävinään Peron kotiseudulleen, mutta lähettikin surmansuuhun. Ne roistot, jotka Lönngren oli määrännyt Peron saattajiksi rääkkäsivät Peron kuoliaaksi, pistellen ja repien hänet pajuneteillaan.

Oskarin kuolinilmoitus on julkaistu Uudessa Suomettaressa 22.5.1918. Kaipaajien nimiä ei mainita, mutta värssy on riipaiseva. Järkytys on ollut Ainolle kova. Menetys on varmasti tuntunut myös taloudellisesti. En tiedä mitä Aino teki työkseen, enempää kuin että hän oli ollut nuorempana "herrasväessä piikana", kuten äitini muistaa kuulleensa.

Metsästäjä ja urheilija F. Oskari Pero haudattiin jostain syystä murhapaikkakunnalleen. Ystävien pystyttämä hautakivi seisoo Kalvolan hautausmaalla (kuvattu heinäkuussa 2019).

29-vuotiaana kuolleen Oskarin nimi ja ammatti olivat siis samat kuin hänen isällänsä. Oskar Pero seniorilla (1862-1954) ja vaimollaan Vilhelmiinalla (1863-1922) oli pojat Oskari (1888-1918), Paavo (1891-1924), Hannes (1893-1936) ja Armas (1896-1938) sekä tytär Alli.

Pero neljän poikansa kanssa on kuvattu Metsästys ja kalastus -lehteen keväällä 1914. Isä-Pero on tosiaan ollut alallaan kuuluisa. Hänen saavutuksistaan metsästyksen ja metsästyskoirien kasvatuksen aloilla löytyy lehtiarkistosta useita juttuja. Niistä selviää myös perheen asuinpaikat. 

Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa asuneet Perot muuttivat pian nuoremman Oskarin synnyttyä Hämeeseen Janakkalaan, jossa Pero toimi 12 vuotta hovineuvos Daniel Wadénin jahtimestarina Vähähiiden tilalla. Sieltä hän siirtyi  muutamaksi vuodeksi metsästysyhdistyksen palvelukseen Hausjärvelle, minkä jälkeen asui Kytäjällä, kunnes vuonna 1911 palasi Satakuntaan Kauvatsalle. Siellä Oskar Pero toimi metsästyksen johtajana ainakin vielä vuonna 1929, siis 67-vuotiaana.

• Tässä linkkejä kuuluistasta metsästäjästä kirjoitettuihin lehtijuttuihin: Aamulehti 15.2.1899 -- Suomen Urheilulehti 1.7.1905 -- Aamulehti 28.8.1913: Suomeen on eksynyt harvinainen harmaa haikara ja metsästysmestari Oskar Pero on kiiruhtanut ampumaan sen. -- 60-vuotisuutinen Satakunnan Kansassa 26.9.1922 -- 60-vuotisartikkeli Porin suojeluskuntapiirin lehdessä 31.7.1923 -- Satakunnan Kansa 23.1.1925 -- Satakunnan Kansa 2.4.1926 -- Lalli 23.9.1927

Nuorempi Oskari jäi Kytäjälle muun perheen muuttaessa Kauvatsalle. Hän kunnostautui metsästyksen lisäksi urheilijana. Oskarista on kuva vuodelta 1915 Suomen Urheilulehdessä Riihimäen Kiskon hiihtojoukkueen jäsenenä ja murtomaajuoksijana. Pitkä mies, yllä olevassa metsästyskuvassa varmaankin toisena vasemmalta. 

Tiedossani ei ole milloin Aino ja Oskari menivät naimisiin, mutta poika Oiva Armas Pero syntyi 30.9.1916. 

Mummun ja Vaarin luona asuva 13-vuotias Oiva on lähettänyt yllä olevan kortin toukokuussa 1930. (Kuvapuoli esittää Kytäjärveä.)

Terveisiä vaan täältä Kytäjältä ja mummun puolesta kiitos kortista. Raha on tullut. Kyllä minä kirjoitan jos tulen sinne. Koulu loppuu siinä tänkuun viimeisinä päivinä. Toivoo O. M. ja V. 

Tässä kuvassa nuori Oiva onkin päässyt käymään enonsa luo Helsinkiin. Keskellä istuu joku Oskar Wahlberg.

Oiva sai kouluttautua kotiväkeään pidemmälle. Hän sai Hyvinkään Sanomien mukaan päästötodistuksen Kytäjän Rytkön kansakoulusta keväällä 1929 ja Hyvinkään yhteiskoulusta keväällä 1934.

Pieni uutinen Hyvinkään Sanomista 1.10.1937 kertoo Oivan päässeen Evon metsäkouluun. 

Sodan jälkeen keväällä 1945 Oiva muutti nuoren perheensä kanssa Kuhmoon, josta lähetetyssä kirjeessä hän kuvailee enolleen työtään näin:

Viikon olen ollut töissä leimauksella ja sitä täällä onkin kovasti. Koko pitäjä kuuluu työalueeseen ja 50 km työmatkat ovat melko yleisiä. Pyörällä pitää liikkua suurin osa matkoista.

Metsähommissa siis. Oiva kirjoittaa myös: 

Olen kovasti odotellut äidiltä kirjettä. Onko hän sinun luonasi nyt? Ja onko hän ollut kovin murheissaan tämän muuton takia?

On varmaan ollut. Kytäjältä on Kuhmoon lähemmäs 600 kilometriä.

Suomen Metsäteknikot 1876–1949 -matrikkeli kertoo Oivan urasta ja sota-ajan tehtävistä. Metsässä ja metsällä niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Se näkyy periytyneen isävainajalta ja tämän isältä.

---

Kansalliskirjaston digiarkistoon ilmestyy usein uutta kiinnostavaa luettavaa. Syksyllä 2023 löysin sieltä 17.11.1935 ilmestyneen Aamulehden sunnuntailiitteen, johon Y. Linkola on kirjoittanut pitkän henkilöhaastattelun Oskar Pero vanhemmasta otsikolla Herrasmetsästyksen loistopäiviltä. Neljä vuosikymmentä suurimpien gentlemannimetsästäjiemme oppaana ja uskottuna. Etovien eläintenlahtauslaskelmien lisäksi juttu sisältää jännää lisätietoa myös nuoremman Oskarin vaiheista: 

” Myöhemmin kuului seuran alueisiin myöskin kamariherra Hj. Linderin omistama Kytäjän kartano Hyvinkäällä. Oskari Pero asuikin tämän vuoksi kolmisen vuotta Kytäjällä ja tuli hänen vanhimmasta pojastaan, Frans Perosta Linderin monivuoinen metsästyspäällikkö ja seuralainen, m.m. tämän suureellisilla metsästysretkillä Kaukasiaan ja Pihkovan kuvernementtiin, joilla ammuttiin karhuja, hirviä, kauriita, villisikoja j.n.e. Erääseen tällaiseen retkeen osallistui muuan Hohenlohen prinsseistä, joka lahjoitti Fransille yhden kallisarvoisista aseistaan yhdessä vietettyjen päivien muistoksi. V. 1918 surmasivat punaiset Fransin radalla lähellä Lempäälää.”

Missä lienee Hohenlohen prinssin antama pyssy nykyään? Tai toisaalla jutussa mainittu Gallen-Kallelan piirros Peron foksterrieristä?

< Edellinen      Seuraava >