Traktoreita ja leikkuupuimureita on nähty riittävästi, nyt katsellaan sisustusjuttuja. Tässä on ensimmäisenä todella tilava keittiö. Yksityiskodissa kuitenkin ollaan, eikä esimerkiksi Pension Rivierassa, sillä kattiloita ja kakkuvuokia on liian vähän ravitsemusliikkeen tarpeisiin.
Pesuvatien yllä taitaa olla vesihana, mutta viemäriä tuskin on tässä kyökissä, eikä jääkaappiakaan. Hyllyllä on vaaka, hellan yllä hevosenkengän muotoinen pannunalunen. Hellassa olevan kuumavesisäiliön hana taitaa vähän falskata, koska sen alle lattialle on pantu emalimuki. Kirjailtuja pyyheliinan peitteitä on kaksin kappalein.
Tämän tädin koko huusholli voi olla pienempi kuin äskeinen keittiö. Hella vesipannuineen ja kattiloineen on huoneen nurkassa. Pöydällä on vain vähän pöytää itseään isompi vakstuuki eli kerniliina. Kiikkustuolissa istuvalla tädillä on siinä jokin puusta tehty rasia. Sähkölamppu roikkuu katosta, ja seinällä on jälleen peitollinen pyyheteline.
Näillä naisilla on mukavan valoisa huone ja hieno peurataulu. Toisella seinällä oleva seinävaate on jonkinlainen ryijyä ohuempi kudelma. Pöydällä oleva lippu on jokin muu kuin Suomen lippu. Ylempi ruukkukasvi on jalustan päällä. Henkilöt ovat todennäköisesti Einarin Askolassa asunut isosisko Siiri ja tämän tytär Helvi.
Näiden tyttöjen takana näkyvä tapetti on aika samanlainen kuin gramofonikuvassa, mutta ei ehkä kuitenkaan sama. Puurunkoisen sohvan alle on jemmattu pari kenkälaatikkoa. Pienellä pöydällä on kauniisti kirjailtu liina ja kukkia kristallimaljakossa. En saa selvää mitä vasemmanpuoleisella tytöllä on sylissään. Hämmästystä herättää se, että maton valkoinen raita ikään kuin kiipeää tuolin jalkaa ylös.
Vasemmanpuoleinen mies on Einarin näköinen. Tosi kapea sänky, mutta hieno virkattu päiväpeitto. Pöydällä on komea iso vaarinkaljapullo ja pihalta kerätyn näköisiä kukkia maljakossa.
Sama huone, mutta miehet ovat vaihtuneet naisiksi ja kaljaputeli kirjaksi. Omituisen korkea pöytä. Saakohan sen taitettua kasaan, kun on tuommoiset pukkijalatkin?
Tällaisia sängyn päälle seinälle kiinnitettyjä kankaita näkee usein vanhoissa kuvissa. Varmaankin on kyse käytännöllisestä asiasta: sängyn päällä istuskelijan selästä ja tukasta ei jää rasvaista länttiä tapettiin, kun seinä on suojattu kankaalla. Pojan tukka on leikattu perinteisellä potta päähän ja reunojen alta pois -menetelmällä.
Tämä kuva on samasta huoneesta. Kyseessä taitaa olla kerrostaloasunto, siihen viittaa ketjulla varustettu venttiiliräppänä seinän ylänurkassa. Istujien selän takana on jonkinlainen komero ja sen edessä peilillinen kulmakaluste. Erikoisen näköinen lampunvarjostin.
Tällä perheellä ei ole lampussa varjostinta ollenkaan, mutta raidallisia räsymattoja löytyy ja tietenkin kirjailtu pyyhkeen peite. Taulu on kehyksetön ja vinossa, mutta hurjan näköinen kotka siinä saalistaa. Taaemmassa huoneessa lymyilevä tyttökin on päässyt puoliksi kuvaan.
No kappas, samasta perheestä löytyi kuva myös pihamaan puolelta. Hillittömän korkeita auringonkukkia!
Ja vielä toinen otos isoista siskoista äidin kanssa. Tytöt ovat selvästi laittaneet tukkansa huolella kuvaa varten. (Nämähän ovat muuten samat tytöt, jotka istuvat korkean pöydän ääressä ylempänä tällä sivulla olevassa kuvassa.)
Jättiläiskukkien perusteella arvioituna kuvat voisivat olla vuodelta 1927. Silloin on nimittäin ollut hyvä auringonkukkavuosi.
Tässä on sen verran pieni huone, että kuvaajan on täytynyt mennä oviaukon toiselle puolen saadakseen kaikki mahtumaan kuvaan. Kaikissa näissä kodeissa on oikein siistiä ja hyvä järjestys. Mutta kukapa ei siivoaisi, jos kylään on tulossa mies kameran kanssa.
Tämä lehteä lukeva ukko on Einarin näköinen. Tuntomerkkikin – rööki hampaissa – täsmää. Sisustuksesta ei ole juuri muuta huomioitavaa kuin harvinaisen tyhjä ja valkoinen seinä ja kaapin päällä kaksi pientä kirstua päällekkäin.
Siinäpä hyvin hoidettu kasvimaa! Rivit on kylvetty luotisuoraan eikä rikkaruohoja näy. Mahtaisiko tämä herra olla kesälomalla oleva opettaja, joka pitää retiisit yhtä hyvässä kurissa ja nuhteessa kuin koululaiset? Taustalla näkyvä rakennuskin on koulumaisen kookas.
Tämän pikkupojankin takana on iso koulun tai seuratalon tyyppinen rakennus.
Kun nyt astuttiin ovesta ulos, niin mennään saman tien katollekin. Tässä ollaan jossain kaupungissa (ei Helsingissä) katolla tai muulla näköalatasanteella. Einarilla on olallaan sama pieni laukku tai kotelo, jota olen aiemminkin ihmetellyt. Sen on pakko olla kameran kotelo. (Vähän ylempänä tällä sivulla se taitaa olla siskonsa ja äitinsä kanssa poseeraavan raitamekkoisen tytön olalla.)
Kameramiestä on vaihdettu niin vikkelään, ettei oikeanpuoleinen kaveri ole ehtinyt asentoaan vaihtaa. Missähän kaupungissa ollaan? Taloja, metsää ja järvi... näillä tuntomerkeillä se voi olla lähes mikä tahansa paitsi Hyvinkää tai Riihimäki.
Kommentit
Lähetä kommentti