41. Lempi ystäväin

Kolmikymppinen Einari on nähty kuvissa useankin eri Pension Rivieran työtoverin seurassa. Yksi heistä tuntuu olleen ylitse muiden: Lempi.

Tässä Lempi poseeraa Kaisaniemen rannassa. Taustalla näkyy edelleen helposti tunnistettavia maisemia: Siltasaari ja Pitkäsilta.

Einari samassa paikkaa.

Einari on tallettanut albumiinsa saksitaiteilijan mustasta paperista leikkaamat siluetit kummastakin.

Näissä kuvissa Lempi ja Santahaminan kuvien tapaan lyhyttukkainen Einari seisovat muutaman muun ihmisen kanssa jonkin talon edessä.

Tässä Lempi istuu ikkunalla...

...ja tässä sillankaiteella kenties kotiseutunsa maisemissa.

Lempi ja joku mies junan raiteilla. Mikähän Lempillä on kädessään? Kuin pelkkä korva hajonneesta kupista.

Lempi oli kotoisin Punkaharjulta. Einarin matkalaukussa on säilynyt muutama kirje, jotka Lempi on kirjoittanut kesinä 1929 ja 1930 ollessaan useita viikkoja loman vietossa kotiseudullaan. Matka Punkaharjulle on tehty junalla Viipurin kautta.

Se valkoinen sireennin oksa, jonkas taitoit minulle on vielläkin tallella. Kuihtunut se kyllä on vaan kumminkin säilytin sen, toiset heitin Viipurissa pois. Nytkin se viellä on maljakossa pöydällä, vaikka ei ole kuin haamu jäljellä.  Se on viimeinen muisto lähtiessäni sinulta, niin koitan säilyttää sen.

Nuoren Lempin kesälomaan on kuulunut monenlaista lystinpitoa: aurinkokylpyjen ottoa, Puruvedessä uintia ja saunomista, rantakalan keittoa, ompelua, tansseissa käyntiä, serkuilla kyläilyä ja reissaamista Kolilla, Imatralla, Nivassa, Antreassa, Sortavalassa ja Valamossa.

Juhannus oli kohtalaisen hauskaa. Ilmat oli suotuisat siellä Kolin seutuvilla. Palttoo päällä liukkaasti liikkuessa ei pahasti paleltanut. Kerron tarkemmin kun tulen sinne.

...

Viime pyhänä olin arpajaisissa Putikon työväentalolla. Seillä oli tavallaan hauskaa. Arvat oli loppuun myyty kun minä sinne menin, etten päässyt onneani koettamaan.

Kesäkuulumisten lisäksi kirjeissä on kaipauksen sanoja:

Vaikka oletkin leikkinyt minulla ja kiusannut tarpeeksesi, niin en ole koskaan sinuun kyllästynyt, sen perään kun tulin sinut paremmin tuntemaan. Aina muistan sinua, vaikka olen näinkin kaukana ja monta vaihdon hetkeä näkemisissäni olen huomannut. Mutta kuvasi on kumminkin syöpynyt lähtemättömiin saakka. Melkein joka hetki olet mielessäni ja aina vertaa kuulemaani ja näkemääni sinua (mutta arvaas mihin tulokseen pääsen?) – Aina etualalle sinut kohotan. Sitä en tiedä – miksi ja – miten. Mutta niin kumminkin on asian laita.

Ja pientä vihjailuakin:

arkisin olen ollut auringon kylpyjä ottamassa ihanalla hiekka rinteessä. Olenkin ruskettunut aika lailla. Sehän onkin ainoa huvini tämän luonnon ihanan ja lämpöisen kesän huveista. Loikoa vapaasti vasten aurinkoa, ilman suojusteita, aivan kuin ennen Eva paratiisin puutarhan ihanuutessa. Eikös olisi sinunkin hauskaa leikkiä luonnon helmassa ilma huolia ja elämän murheitta, etkö vähän aikaa, minkä kesämme meille suo?

...

Suussa sulavat ja sydämessä palavat terveiseni sinulle Eino. Ja pikaisiin näkemiin.

Einari on saanut olla Rivieran naislauman kiusanteon kohteena. Hän on luultavasti ollut pensionaatin ainoa miespuolinen työntekijä muutamissa kirjeissä mainitun Helmisen lisäksi.

Minä mieluummin veisin tämän kirjeen posti vaunuun, mutta kyllä kait sinä kiusaamisen kestät jos tytöt huomaavat mistä tämä on postiin laitettu.

Yhdessä kirjeessään Lempi mainitsee lapualaisten talonpoikaismarssin, joka järjestettiin 7.7.1930:

Olit kait sinä seuraamassa Lapuan menoja. Minäkin satuin näkemään sen junan joka toi sinne talonjussia marssimaan. Kuinkas muuten on aikasi mennyt?

...

Sinulla kait oli hauska kuin Oiva oli siellä käymässä. Ja Oiva oli kai onnellinen puolestaan kun oli Helsinginnin mahtavuutta katsomassa.

Myös Einarin maalaukset mainitaan: "Paljon kiitoksia Elman puolesta siitä taulusta" ja 7.1.1931  Einarille Kytäjälle lähetetyssä kirjeessä:

Oletkos enää muistanut niitä Maalari Hakkaraiselle lupaamiasi tauluja? Hän on käskenyt kysymään sinulta. Laitatkos ne tai et. On mukamas varttonut niitä jo mutta huolissaan kun ei kuulu.

Punkaharjun kesäkirjeiden lisäksi on säilynyt muutama kirje vuodelta 1931. Silloin Einari on jo lähtenyt Helsingistä takaisin Kytäjälle ja Lempin kirjoitusten sävy on selvästi viilennyt. Työnteko Rivierassakaan ei ole oikein maistunut Lempille:

Orjuuttavaa tämä homma kyllä täällä on, mutta kun on orjaksi luotu ja toisen käskyn täyttäjäksi, niin meneehän se hyvinkin. Sillä en nykyään ajattele kuin päivän kerrallaan. Luulen kyllä päivän koittavan, jolloin itse määrän työni ja lomahetkeni. 

...

Hyvää vointia ja jatkoa elämällesi eteenpäin, toivon parhainta.

Tervehtäin Lempi

Edelliset rivit oli kirjoitettu 12.9.1931. Uutena vuotena on lähetetty tämä kihlauksesta kertova kortti:

...ja seuraavana juhannuksena hääkutsu.

Että se siitä sitten.

< Edellinen      Seuraava >