Frans Einar Roos

Frans Einar Roos syntyi vuonna 1894 ja kuoli 83-vuotiaana vuonna 1977. Suurimman osan elämästään hän asui Hyvinkään Kytäjällä. Einari ehti tehdä monenlaisia hommia. Hän oli suutari, ja hän oli mukana topparoikassa, joka piti kunnossa Hyvinkäältä Karkkilaan kulkenutta junarataa. Äitini ja hänen sisaruksensa muistavat Einarin vanhana ukkona, jolle vietiin paikattavaksi rikkoontuneita koululaukun hihnoja ja pohjistaan kuluneita monoja. Einari oli kuulemma aina vähän penseä vastaanottamaan uusia töitä, koska "eihän sitä tiedä miten pitkään tässä enää eletään".

Einari ei ollut meille sukua. Hän asusteli vanhoilla päivillään sisarensa Ainon kanssa pienessä mökissä isovanhempieni maatilan mailla Kytäjällä. Tätä perua haltuumme on päätynyt Einarille ja Ainolle kuulunutta pientavaraa. Näihin kamppeisiin kuuluu pitkään varastossa maannut, jo vähän homeelta haiskahtava matkalaukku, jossa on kaikenlaista kirjettä, korttia, allakkaa, muistikirjaa ja muuta lippua ja lappua. Seassa on myös iso nippu 6 x 9 cm kokoisia mustavalkonegatiiveja.

Nämä negatiivit olen nyt muutattanut digitaaliseen muotoon, ja niistä paljastuu yllättäviä asioita. Einari ei ollutkaan mikä tahansa maalaisukko. Hän ehti 1920-luvulla asustaa Helsingin Kaivopuistossa, ajaa pitkiä autoretkiä Suomessa ja käydä jopa ulkomailla. Naimisiin Einari ei ikinä mennyt.

Kytäjän Osuuskaupan hoitaja, kotiseutumies Väinö Talvio kirjoitti Einarista 1971 ilmestyneessä kirjasessaan Minun Kytäjäni näin:

Roos oli voimainsa päivinä monitaitoinen mies. Hänellä oli taiteellisiakin lahjoja, sillä hän harrasti maalausta ja valokuvausta ja oli etevä seuranäyttelijäkin. Kytäjän Nuorisoseuran ja Kytäjän Osuuskaupan iltamissa ja juhlissa hän oli monissa näytelmissä varsin onnistuneena tyyppinä mukana. […] Minulla on Roosin öljymaalaus, jonka aihe on Kytäjän Isostakylästä. Taulua on kiitelty. Karkkilan Seuratalon näyttämölle hän kerran maalasi kulissit, joista sai hyvät arvostelut.

Julkaisen tässä blogissa Einarin ottamia valokuvia ja poimintoja matkalaukun muusta sisällöstä. Kuvat ja kirjoitukset eivät etene kronologisessa järjestyksessä eikä niistä muodostu kokonaista elämäntarinaa. Hyppelen vuosia ja vuosikymmeniä edes taas kooten palapeliä, josta puuttuu suuri osa paloista.

Seuraava >