Nyt on hämmentävä näky. Sehän on toki tiedossa, että kansallissosialismilla oli 1930-luvulla kannattajansa Suomessakin, mutta että ihanko tosiaan kesken kauniin kesäpäivän, luonnon helmassa harjoitellessaan, on naiskuoro heittäytynyt heilhitleröimään? Siellä ne seisovat, käpälät ojossa. Auto on pysäköity puiden katveeseen. Nuottitelineiden vieressä pyörii lapsia. Kuva on otettu pienen matkan päästä. Tietävätköhän nämä, että heitä kuvataan?
Einarin kuvien joukossa on kaksi hieman kärsinyttä otosta puhallinorkesterista harjoittelemassa ja poseeraamassa seurantalon esiintymislavan edessä. Nämä soittajat ja paikka ovat hyvin saman näköisiä kuin Kustaa Vuoren johtama Kytäjän torvisoittokunta Väinö Talvion kirjassa Minun Kytäjäni (tekijän kustantama, 1971).
Torvensoitto oli Kytäjällä alkanut jo 1800-luvun lopulla ylihovijahtimestari Constantin Linderin osin kustantamin soittimin. Kartanonherra myös palkkasi Suomen Kaartin soittokunnan johtajan Willgrenin antamaan kuukausittaista soitonopetusta orkesterille. Vuoden 1918 tapahtumat lopettivat soittokunnan toiminnan. 1920-luvulla kyläläiset innostuivat taas soittamaan. Torvisoittokunnan johtajaksi valittiin Kustaa Vuori, Hyvinkään Osuuskaupan Kytäjän Kippakallion myymälän hoitaja. Soittokunnan toiminta loppui, kun Kustaa Vuori muutti pois kylältä. Jossain vaiheessa 1920-lukua Einari on kuitenkin ennättänyt ottaa heistä nämä kuvat.
Eräässä toisessa luvussa Talvio muistelee Kytäjän Nuorisoseuran iltamatoimintaa, joka orkesterien rahanahneuden vuoksi kannatti heikonlaisesti:
Aikoinani minä pidin viululla huolen
tanssimusiikista enkä ottanut mitään maksua. Samoin kylän varsinainen pelimanni
Frans Marjanen sekä Einar Roos ja Gustafsonin pojat soittelivat myös tanssijoille.
Tässä hienossa kuvassa kaksi miestä ja liikehtivä pikkulapsi istuvat penkillä seinälle ripustetun viulun alla. Varmaan jossain seurahuoneella ollaan tässäkin.
Lisäys 19.10.2019
Tämä kuva todistaa Einarin kuuluneen Kytäjän jousikvartettiin Väinö Talvion, Niilo Purhon ja seppämestari Virtasen ohella.
Kuva on painettu Väinö Talvion kirjaan Vielä muistelen vuodelta 1976. Talvio kertoo siinä juttuja mm. Tervakoskelta ja muualta Janakkalasta, joka oli hänen synnyinseutuaan.
Aiempaan Kytäjän jousikvartettiin kuuluivat kirjan mukaan ensimmäistä viulua soittanut johtaja Vilho Grönlund (myöhemmin Kajo), toista viulua soittanut sahanhoitaja N. Pihlman, sellistinä kansakoulunopettaja Kassu Salmela sekä alttoviulussa kansakoulunopettaja Saska Hietula. (Talvio näkyy olleen kansakoulunopettajien Kaarlon ja Santerin kanssa lempinimiväleissä.)
Tämä jousikvartetti – etten sanoisi peräti kvintetti – kuvateksteineen on Talvion vuonna 1979 painetusta vihkosesta Kulttuuritapaus Kytäjällä. (Harhaanjohtava nimi, ei siinä mistään erityisestä kulttuuritapauksesta kerrota, ja kuvatkin ovat suureksi osaksi Janakkalan puolelta.)
87-vuotiaalla kirjoittajalla taitavat jo mennä asiat sekaisin. Yllä näkyvät soittoniekat ovat selvästi varhaisemmalta ajalta; oikealla seisova Talvio on kymmeniä vuosia nuorempi kuin Einarin kvartetin kuvassa. Ja mitä Talvio tarkoittaa etsineensä? Einarin hautaako? "Taipuisa ja lahjakas soittamaan"on kai silti Einari eikä rovasti Kankainen.
Niinpä niin, sama kuva löytyy Väinö Talvion kirjasta Nuoruusmuistoja Janakkalasta (1975). Siinä ryhmän kerrotaan olevan Tervakosken "Lapenuoraorkesteri". Vasemmalta August Sandberg, Väinö Mattila, Olli Kilpinen, Manu Halme ja Väinö Talvio. Kuva on otettu 1910-luvulla.
Väinö Mattila toi pari viulua, sellon ja soittointoa mukanaan Kytäjältä, josta hän tuli Tervakoskelle osuuskaupan johtajaksi vuonna 1912. "Kontrabasson puuttuvat kolme kieltä tehtiin alkuun osuuskaupasta ostetusta ojanyöristä, jota sopivilla aineilla kovitettiin ja vahvistettiin. Ensimmäisistä Seurahuoneen tanssi-iltamista saatiin niin paljon rahaa, että voitiin ostaa kontrabassoon uudet kielet", muistelee Talvio, joka puolestaan siirtyi Kytäjän osuuskaupan hoitajaksi vuonna 1918.
Kuva on painettu Väinö Talvion kirjaan Vielä muistelen vuodelta 1976. Talvio kertoo siinä juttuja mm. Tervakoskelta ja muualta Janakkalasta, joka oli hänen synnyinseutuaan.
Aiempaan Kytäjän jousikvartettiin kuuluivat kirjan mukaan ensimmäistä viulua soittanut johtaja Vilho Grönlund (myöhemmin Kajo), toista viulua soittanut sahanhoitaja N. Pihlman, sellistinä kansakoulunopettaja Kassu Salmela sekä alttoviulussa kansakoulunopettaja Saska Hietula. (Talvio näkyy olleen kansakoulunopettajien Kaarlon ja Santerin kanssa lempinimiväleissä.)
Tämä jousikvartetti – etten sanoisi peräti kvintetti – kuvateksteineen on Talvion vuonna 1979 painetusta vihkosesta Kulttuuritapaus Kytäjällä. (Harhaanjohtava nimi, ei siinä mistään erityisestä kulttuuritapauksesta kerrota, ja kuvatkin ovat suureksi osaksi Janakkalan puolelta.)
87-vuotiaalla kirjoittajalla taitavat jo mennä asiat sekaisin. Yllä näkyvät soittoniekat ovat selvästi varhaisemmalta ajalta; oikealla seisova Talvio on kymmeniä vuosia nuorempi kuin Einarin kvartetin kuvassa. Ja mitä Talvio tarkoittaa etsineensä? Einarin hautaako? "Taipuisa ja lahjakas soittamaan"on kai silti Einari eikä rovasti Kankainen.
Niinpä niin, sama kuva löytyy Väinö Talvion kirjasta Nuoruusmuistoja Janakkalasta (1975). Siinä ryhmän kerrotaan olevan Tervakosken "Lapenuoraorkesteri". Vasemmalta August Sandberg, Väinö Mattila, Olli Kilpinen, Manu Halme ja Väinö Talvio. Kuva on otettu 1910-luvulla.
Väinö Mattila toi pari viulua, sellon ja soittointoa mukanaan Kytäjältä, josta hän tuli Tervakoskelle osuuskaupan johtajaksi vuonna 1912. "Kontrabasson puuttuvat kolme kieltä tehtiin alkuun osuuskaupasta ostetusta ojanyöristä, jota sopivilla aineilla kovitettiin ja vahvistettiin. Ensimmäisistä Seurahuoneen tanssi-iltamista saatiin niin paljon rahaa, että voitiin ostaa kontrabassoon uudet kielet", muistelee Talvio, joka puolestaan siirtyi Kytäjän osuuskaupan hoitajaksi vuonna 1918.
Kommentit
Lähetä kommentti